sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Odotuksen tuska........

Pääsiäinen. Valon ja toivon juhla. Sieluni ripustautuu auringon säteisiin ja kiirii valon mukana taivaanrannan taa. Ilma on raikas ja sitä on helppoa hengittää. Askeleet kulkevat kuin itsestään melkein kokonaan sulaneella asfaltilla. Koirani tassut rapsuttaa kiviä tien laitaan. Kevät sinä olet vihdoin täällä, ainakin tänään, jääthän ainakin huomiseen?

Keidas hetki perheen parissa paikallisen kahvilan terassilla. Kädessäni kevään ensi jäätelö ja mieheni huulilla huurteinen. Poika istuu aurinkolasit silmillään ja valloittaa hymyllään kokoisensa palan terassista. Tuokion jälkeen menimme leikkipuistoon. Laskimme mäkeä ja keinuimme. Nauru ja ilo täytti sydämemme. Hetki on käsissämme ja se hetki oli iloa tulvillaan. Hetkellisesti kaikki murheet katosivat. Kevään vallankumous täytti olemuksemme. Olimme ja elimme toisillemme. Voimauduin. Akkuni sai virtaa ja koin olevani jälleen elossa. Näitä hetkiä kaipaan ja tarvitsen. Heittäytymistä aikaan joka lyö meille.

Kotiin palattuamme tanssimme poikani kanssa hänen huoneessaan. Pieni pää painautui vasten kehoani ja keinutin ainoatani musiikin aalloilla. Silitin rakkaani ihoa ja sanoin: me selviämme. Tanssin keinussa kuin sydämemme löivät samaa rytmiä. Minä taistelen, ajattelin. Murhe ei saa lyödä minua maahan vaan minun on taisteltava tämä sota loppuun. Välilä kaadun ja kompuroin, pelkään ja vapisen. Matka kuitenkin jatkuu. Minä kannan lastani ja elämä kantaa meitä. Edessä on paljon uutta ja ihmeellistä. Siellä asuu myös toivo. Meillä on mahdollisuus saada uusia elämä ja vahvistua särkymisen kautta. Tulee päivä kun nostamme rauhan lipun kotimme ylle ja otamme toisiamme käsistä kiinni sanoen: Me taistelimme, me selvisimme.

Tiistaina menemme lääkäriin arviointiin voimmeko lähteä Helsinkiin ja millä aikataululla. Minä rukoilen, jotta saisimme luvan ja rakkaamme olo parantuisi. Minä rukoilen polvillani armoa ja apua, muuta en voi. Olen niin pieni ja avuton yksin siksi tartun suurimpaan. Autathan meitä?

Huominen on tuntematon. Toivon kuitenkin, jotta se toisi mukanaan jotakin uutta ja ihmeellistä. Tuli mitä tuli sen otamme vastaan ja pyydämme voiman sen hyväksymään.

Elämä on tässä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti