Istumme mieheni kanssa olohuoneen sohvalla. Taustalla pyörii tv joka on juuri sopivaa ajanvietettä kun ajatustenvirta on jumissa. On helpottavaa myöntää itselle, jotta ajatukset ovat sumun peittämät. Ei tarvitse pinnistellä tai sinnitellä, saa vain olla. Siunattu sekasorto.
Sydänteatterimme ensi-ilta on ensi viikonloppuna. Harjoitukset kiihtyy ja palaset alkavat loksahtaa kohdalleen. Sydän verellä tehty työ saa taiteen muodon ja saamme ylpeinä seisoa teoksemme takana. Tarina kertoo 7 sydänperheen tarinan. Tarinat ovat muotoutuneet omista kokemuksista ja jokainen meistä on saanut antaa tarinalle omanlaisen muodon. Matka on ollut antoisa mutta ajottain myös kovin kipeä. Muistot ja elävä pelko on nostanut päätään ja saanut kyynelten virran solisemaan. On täytynyt etsiä rohkeus jatkaa ja voima tulla esiin kipupisteineen. Olkoon esitys katsojille ajatuksia herättävä ja meille voimauttava retki. Kumpa moni ymmärtäisi elämän lahjan salaisuuden ja vaalisi rakkautta enemmän kuin kylväisi vihaa.
Olen tänään miettinyt paljon rakkautta. Erityisesti ehdotonta rakkautta. Rakkautta joka voittaa oman mukavuusalueen ja saa tekemään tekoja toisen puolesta. Rakkautta, joka saa elämään toisen rinnalla ja olemaan läsnä. Rakkautta joka antaa enemmän kuin vaatii rakkautta osakseen. On paljon opittavaa ja ehdottoman rakkauden edessä oma sydän käpertyy kovin nöyräksi. Joka päivä sitä opettelen enemmän ja enemmän. Tulla pieneksi ja kasvaa suureksi, elämä on kasvua ja kasvukipuja.
Pieni pala myös poikamme voinnista. Hän on yhä kipeä. Nuha ei ota parantuakseen ja taistelemme sen kanssa joka päivä. Välillä on niin toivoton olo mutta luovuteta ei!!!! Ensi viikolla on jälleen lääkäri ja saamme allergiatestejen tuloksia. Kardiologi oli sitä mieltä, jotta suojaava antibioottikuuri olisi pojallemme eduksi koska infektio on ollut niin pitkä. Kuuri olisi leikkaukseen asti voimassa. Katsotaan mitä tiedossa kun ensi viikolla palaamme jälleen poliklinikalle.
Matka jatkuu. Kiitos jotta jaoit tämän hetken kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti