maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kotona!

Kodin tuttu tuoksu ja tavarat tutusti sekaisin matkan jälkeen eteisessä. Elämäni miehet leikkivät olohuoneen matolla ja pyykkikone laulaa kylpyhuoneessa. Kädessäni kuppi kahvia ja aamupuuro hellii vielä vatsaa. Siemaisen kodin pölyä ja huokaan. Tässä hetkessä on kaikki hyvän päivän aineet.

Olimme lomalla yhteensä reilun viikon. Matka oli monella tapaa tärkeä ja merkitsi meille paljon. Minulle matka edusti rohkeutta lähteä kodin ulkopuolelle ja huomata, jotta elämä kantaa meitä myös siellä. Matka oli täynnä lämpöisiä kohtaamisia ihmisten kanssa, kahdenkeskinen uintireissu uimahalliin, nuotion loimua ja oloa vain hiljaa. Poika nautti täysin siemauksin serkkujen, tätien sekä mummun ja papan suunnattomasta huomiosta ja rakkaudesta. Voi sitä ilon ja riemun määrää. Sydämeni hyrisi kun näin, jotta poikani nautti.

Ihottuma oli kiusanamme viikolla moneen otteeseen. Maissikokeilu päättyi sillä selvästi sen nauttiminen lisäsi ihottumaa kasvoille. Atooppinen ja hilseilevä iho ei lääkärin ohjeista huolimatta juurikaan helpottunut viikon aikana. Kuivia ja punaisia läikkiä koko pienen miehen keho täynnä. Nyt odotamme arkea ja menemme asiasta lääkäriin. Jospa tuo maidonkorvike ei ole sopiva koska on maitopohjainen. Pitää nyt vain olla kärsivällinen ja odottaa huomista. Huomenna saamme myös ravintoterapeutilta ohjeita siitä mitä voisi pojalle seuraavaksi kokeilla maidon rinnalle. Välillä tuntuu jotta tämäkin mutka niin ylimääräinen mutta tämäkin mutka saadaan suoraksi, sen tiedän.

Lomalla tapasin myös toisen sydänäidin. Oli ihanaa huomata ja kuulla, jotta emme ole yksin. Pelot ja kokemukset ovat yhteisiä ihmisten kanssa, joiden tie on ollut samankaltainen. Uskomattomistakin tilanteista nämä pienet ja suuret ihmiset ovat selvinneet. Tarinat joilla on ollut huono suunta ovat muuttuneet sankaritarinoiksi ja uskomattomistakin tilanteista on noustu. Nyt nuo sankarit ajavat mopoilla ja juoksevat pihamaalla tai potkivat ilmaan nyrkki suussa:) Elämä on ihmeitä pullollaan.

Arki alkaa jälleen ja sen mukana mennään. Tässä kuussa on jälleen sydämen ultraääni ja verikokeita. Kontrolli merkitsee meille toivoa mutta samalla edustaa pientä jännitystä. Kiitollisena kuitenkin saamme olla kun meistä pidetään täällä niin hyvää huolta.

Kiitos kun istuit kanssani hetken. Ihanaa päivää myös sinulle. Olkoon tämä päivä hyvä ja täynnä asioita joiden kautta koemme onnellisuutta. Elämä on lahja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti