tiistai 24. huhtikuuta 2012

4 kuukautta:)

Tulin juuri teatterista. Matkalla kotiin sydämeni hyrisi kiitollisuudesta miestäni kohtaan, joka näinä vaikeina aikoinakin on antanut minulle kerran viikossa mahdollisuuden rakastamaani harrastukseen. Hän on uskollisesti jäänyt sankarin kanssa kotiin. Välillä he ovat katsoneet dokumentteja yhdessä, välillä itkeneet ja nauraneet. Hyppy toiseen maailmaan antaa voimaa ja ajatuksille uusia polkuja. Kiitos siis sinulle rakkaani. Teet arjestani kauniimman:) Smak.

Poika pääsi tänään osastolta kotiin. Hoitajien lämpimät tervehdykset ja hymyt saattoivat meidät matkaan. Sydänultrassa oli kaikki hyvin. Kiitollisina kuuntelimme kuinka tilanne on pysynyt vakaana ja suuria positiivisia asioitakin tapahtunut. Pojan sydämen rasitusarvo oli laskenut normaalille tasolle. Suurimmillaan se oli yli 6000 ja nyt se oli 300. Kiitos Jumalalle, jotta Hän on kuullut kaikki huutomme ja antoi tässä päivässä niin monta rohkaisevaa uutista. Pojan sydän ei kuitenkaan itsestään parane vaikka arvot olivatkin hyviä mutta se antaa kuitenkin meille toivoa ja kannustaa eteenpäin.

Poikamme on nyt 4 kuukautta. Istuin oikein alas ja katselin häntä samalla muistellen mitä kaikkea olemme yhdessä kokeneet. 4 kuukauteen mahtuu sydändiagnoosi, avosydänleikkaus, elvytys, 3 kuukauden koliikki, maito-allergia, atooppinen ihottuma ja kaiken päällimäisenä uskomattoman kaunis ja urhea lapsi. Mietin niitä monia hetkiä kun minä olen ollut toivoton ja kun olen katsonut häntä olen aina saanut syyn jatkaa. Elämämme on erilaista mutta elämämme on mahdottoman rikasta kun omistamme toisemme. Iltaisin kun istumme sohvalla rinnakain koko perhe, tiedän jotta tähän me kaikki kuulumme. Yksin meistä kukaan ei olisi juuri mitään mutta yhdessä olemme ja voimme vaikka mitä. Tarvitsemme toisiamme kuin kuiva maa vettä.

Tänään saan siis jäädä odottamaan unta hyvin mielin. Jännitys on vaihtunut kiitollisuuteen ja vaikka huominen on tuntematon käyn siihen uskoen hyvään. Olen vahvasti sitä mieltä, jotta ainut asia maailmassa joka lisääntyy tuhlatessa on rakkaus. Kietokoon se uneen ja herättäköön ensimmäisenä aamuun. Vaikka väliin sataakin ja on sumuista loistakoon toivo.

1 kommentti:

  1. Hurja miten aika menee nopsaan. Sitä aina ihmettelee ja mitä vanhemmaks tullaan niin sitä nopeammin aika kulkee. Missä välissä tää 4 kuukauttakin muka kului? Mutta paljon on siihen teilläkin mahtunut, ja onneksi nyt voitte tekin nauttia keväästä vähän huojentuneemmin mielin. Ihanaa kevättä koko porukalle! Ja terveisä täältä kaukaa! :D

    VastaaPoista