maanantai 16. huhtikuuta 2012

Oksennustauti ja hampaita.

Vesitippoja lirisee katolta. Lunta kuin tömähtää maahan joten kun ohittaa katon rajan tulee olla tarkka. Mieheni teki lumihommia takapihalla niin, jotta melkein patio näkyy. Teki mieli heti ottaa huppu grillin päältä pois ja laittaa pihvit tulille. Eläköön kevät ja sen tuoma raikkaus:)

Viikonloppuna mahapöpö saapui minuun. Täysin yllätyksenä mutta varsin selkeästi se rantautui. Ei auttanut kuin antautua kohtaloonsa. Mieheni urheasti hoiti kodin ja poikaa kun minä nukuin wc:n lattialla. Olen koittanut olla evakossa pojasta ja miehestäni, jotta ei vain heihin tarttuisi. Mieheni sen vielä kestää mutta pojalle se tekisi tiukkaa. Nyt vain peukut pystyy, jotta ei heihin tauti tulisi.

Pojalla on ollut kova vauhti päällä. Muutamassa viikossa hänestä on tullut niin iso poika. Makuulla on jo vähän tylsää varsinkin, jos siinä ei ole koko ajan joku seuraa pitämässä. Paras asento on pystyssä tai liikkeessä sylissä. Kuola on myös uusi tuttavuus ja siihen yhdistettynä nyrkki tai purulelu. Taitaa olla hampaita meille tulossa. Voi meidän pientä sankaria. Kai se on koulureppu kauppaan lähdettävä;)

Kaikkea sitä tässä on ollut mutta kaiken keskellä olen myös ehtinyt unelmoimaan. Sydänosastolla ollessamme mieleeni jäi vahvasti ne kovat toimistotuolit, joissa koitimme kuukauden valvoa rakastamme. Muistan kuinka iltaisin selkä vääränä menimme nukkumaan ja päivä tuntui siinä pitkältä. Sain silloin ajatuksen, jotta kun elämä rauhoittuu teen projektin, jotta koitan löytää lahjoittajan uusille tuoleilla osastolle. Niinpä eräänä iltana laitoin kaikkiin suomen huonekaluketjuihin postia. Viime perjantaina sain ihmeellisen soiton. Eräs yritys olisi halukas toteuttamaan unelmaani. Kyyneleet valuivat poskillani enkä kunnolla saanut sanaa suustani. Pieni hassu unelma voisi toteutua?! Nyt olen ollut osastoon yhteydessä sekä firmaan asiasta. On vielä aukinaisia asioita mutta ehkä ja toivottavasti unelma on totta ja saan tuoda iloa osastolle tämän kautta. Annetaan hyvän kiertää:)

Siispä sinä siellä jossakin jaksa unelmoida. Jokin päivä voi olla, jotta unelmat toteutuu. Vaikka elämä ravistaa ja koettelee, antaa se myös parastaan. Koin vahvasti sen kuinka kivullakin on siunaus. Tähän sydänmaailmaan sukellettuani olen kohdannut ihania ihmisiä ja saanut uusia haaveita. Ehkä vielä jokin päivä ymmärän paremmin miksi tämä kaikki mutta nyt jo aavistan palan.

Ihanaa viikkoa sinulle. Jaksetaan taistella ja annetaan hyvän kiertää.

2 kommenttia:

  1. Mitäs rakkaat ystäväni olisitte mieltä varainkeruukonsertista? :) haleja Wienistä!

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihana tuoli-kertomus!!! Oksennustautihomma ei ihan niin kiva...toivottavasti pöpö ei leviä. Meilläkin kuolataan hervottomia määriä.

    VastaaPoista