Ovikello soi aamulla vanhempieni luona täällä etelä-suomessa. Oven takana seisoi kaksi tormakkaa lasta, joilla virpomisoksat käsissään. Tuttu loru kaikui ilmoille ja pajunoksa olohuoneen maljakossa on merkki pääsiäisen tulosta. Siinä pienessä hetkessä eteisen aulassa kasvoi itsekin pieneksi tytöksi. Nousi mieleen se tunne ja se ilo kun lapsena kävi virpomassa naapureita ja isovanhempia. Se tunne kun illalla laski pääsiäismunia ja pienessä sydämessä koki omistavansa ainakin pienen palan suklaa tehdasta.:)
Ensimmäinen matka pois kotikonnuilta pojan kanssa on ollut haasteellinen. Kotipihasta moottoritielle päästyämme poika ilmoitti, jotta turvaistuin ei ole kasvavalle lapselle se oikea paikka. Äitinä sitä viritteli leluja ja lausuin loruja, jotta pienellä olisi hyvä olla. Kilometri kerrallaan sitä mentiin ja tienvarrella olevat huoltoasemat tulivat tutuksi. Joihinkin jätimme muistoksi vaipan, jossa oli persoonallinen nimimerkki;) Matka joka normaalisti kestäisi 6h meni meidän aikataululla uusiksi. Matkan pituudeksi tuli 12h. Tosin siinä oli kolmen tunnin pysähdys ystävien luona. Elämässä ei enää ole juurikaan kiire mihinkään. Sitä mennään ja tullaan kun siltä tuntuu. Nyt ei katsota kelloa vaan kuunnellan toisiamme tulkiten.
Päämäärään kun saavuimme oli meitä vastassa monet tutut kasvot. Poika hurmasi kaikki yksi kerrallaan. Muutama päivä tässä ollessamme pojan kasvoille alkoi tulla ihottumaa. Poskipäät ja kaula suurimpana kohteena. ( pojalle muutenkin atooppinen iho) Soseena meillä maissi jota nyt maisteltu vajaa viikko. LIeneekö pienen elimistö soseelle allerginen vai onko kyseessä vauvarokko? Pojan hoitavataho antoi neuvoksi tehokkaan rasvauksen ja seurannan sekä soseen lopettamisen. Katsotaan mitä päivät tuovat tullessaan. Odottavan aika on pitkä.
Välillä sitä äitinä on aivan äärirajoilla. Valvotut yöt ja tressi tulevasta syö arjen voimaa. Pienikin muutos pojan voinnissa kuin vetää maton alta. Oma mieli murtuu niin helposti ja huoli saa liian ison tilan. Oman miehen rauhoittava läsnäolo ja hiljainen halaus antavat jälleen voiman jatkaa. Tästä mennään eteenpäin yhdessä- tuli mitä tuli.
Vaunuissa oleva miehen alku alkaa heräillä päiväunilta. Maitopullo lämpiämään ja sankari syliin, siitä on seuraava hetki tehty.
Ihanaa päivää sinulle, sinne jonnekin:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti