Aika lähteä matkaan.

Leivinuuni hohkaa lämpöään. Minä katson illan alkavaa hämärää ja mieleni tarttuu alkavaan yöhön. On aika kasata päivän ajatukset sanojen jonoksi. Vietä kanssani hetki elämää jakaen.

Tänään saimme kutsun Helsinkiin. Lähdemme huomenna matkaan ja Torstaina menemme osastolle. Torstaina selviää onko poikamme leikkauskelpoinen. Pieni nuha on yhä nenänpielessä mutta kokonaisuus katsotaan siellä. Jotenkin aivan epätodellinen olo. Onko tämä totta? Nämä viimeiset kuukaudet olemme vain kahlanneet elämää lävitse. Päivästä toiseen toivoen ja odottaen apua joka on tuntunut olevan niin kaukana. Huoli on syönyt ainakin puolet sydämestäni ja siitä on nytkin niin vaikeaa luopua. Huoli jotenkin pitää minut elossa.Huoli saa tekemään asioita jotta rakkaallani olisi helpompi hengittää, elää, olla ja kasvaa.

Olen koittanut taistella viime tunnit pelkoa vastaan joka väkisin hiipii iholleni. Menettämisenpelko. Tuo synkkä kirjainjono joka salpaa hengitykseni kun sanonkin sen ääneen. Lastenklinikalla elämä ja sen menettäminen kulkevat rinnakkain. On hetkiä kun voimat ei riitä enää taistella ja aika loppuu aivan liian aikaisin. Minua pelottaa, jos meidän tarina on yksi niistä. Tuska joskus repii rikki sieluni. Lapseni on minulle kaikkeni. Hän on ilo, aamun valo, rakkauden hedelmä, kauneuden ylistys ja osa minua. Mitä minä enää olisin ilman häntä?

On pakko jatkaa ja jaksaa. Katsoa toivoon ja etsiä se yhä uudestaan. Sanottava itselle, jotta kaikki menee hyvin. Puristaa lasta tiukasti vasten kehoani ja antaa rakkauden kietoa siteitään. On luotettava käsiin jotka ovat niin vieraat mutta samalla niin taitavat antamaan uuden elämän. Minun on luotettava, uskottava ja rakastettava rakkaani ehjäksi. Joka soluni, jokainen hengitykseni taistelee lapseni puolesta ja puolella. Minä huudan: Jumalani, Jumalani, älä käännä kasvojasi vaan auta meitä.

On pimeää,

tähdet syttyvät yksi kerrallaan,

ja minä valvon niiden alla.

Taivas kaartuu ylleni,

ja koen oman pienuuteni todelliseksi.

Koen olevani niin avuton,

ja samalla minun tulisi olla rohkea,

heikkous ja vahvuus samassa kehossa,

siinä on kaikki mitä olen

nyt,

huomenna,

päivänä kun sinut leikataan.

Taivaankannen alla minä rukoilen:

Luoja ole armollinen ja auta meitä,

ota lapseni sinun käsiisi vahvoihin,

pyyhi kivun kyyneleet,

luo uutta, 

luo ehjäksi,

paranna vahvaksi.

On pimeää.

tähdet syttyvät yksi kerrallaan.

minun sydän sykkii ja soi,

kun sinun sydämesi pysäytetään.

Minä elän, olen ja henitän

puolestasi,

kanssasi,

nyt ja aina.

............................

Muistakaa meitä.