Ulkona sataa räntää. Taivas kuin niistäisi niskaamme. Mieli meinaa laahata väkisinkin alhaalla ja ei tee mieli oikeestaan tehdä mitään. Nämä on niitä päiviä kun lämpimät sukkikset ja villasukat ovat parasta seuraa. Siihen vielä lisäksi sohvan pehmeä kulma ja lapsen kaunis hymy sekä miehen läsnäolo. Siinä on kaikki mitä tänään tarvitsen.
Aika on jälleen kiitänyt omalla radallaan. Olemme perheene ottaneet suuria askelia. Ensimmäinen iso asia on ollut se, jotta poikamme pääsi nenumasuletkusta pois. Kuin valo olisi saapunut hänen kasvoilleen. Pienet kädet kuin kiitävät kasvojen iholla ja se onnen huokaus, joka huokuu kun enää ei ole teippejä kutittamassa. Äitinä iloitsen hänen kanssaan. Nyt pidämme ruokapäiväkirjaa, jotta nesteenmäärä ei alita alarajaa. Kuivuminen on meidän pojan kohdalla todella vaarallinen asia. Päivä kerrallaan eteenpäin. Olemme jokaisesta illasta kiitollinen kun laskemme vuorokausi annoksen ja huomaamme jotta se on riittävä:)
Toinen askel on se, jotta poikamme sai maistaa ensimmistä kertaa maissisosetta. Voi sitä hämmennyksen ja hämmästyksen ilmettä. Nopeaan kuitenkin hän huomasi sen, jotta itse asiassa sose onkin hyvä juttu. Yksi teelusikka vaihtui toiseen ja kolmanteen. Upeasti meni ensimmäinen ja toinen kokeilu. Sose maistui ja kasvot oli ainakin maissintähkän kokoisessa hymyssä.
Kolmas askel on se, jotta poika on muuttanut yöksi omaan sänkyyn. Ensimmäisenä yönä minun piti käpertyä pojan viereen lattialle, ihan vain siksi jotta nukkumatti osaisi uuteen osoitteeseen;) Poika nukkui kuin tukki ja minä valvoin unta. Kyllä sitä rakkaudesta vaikka valvoo pesusaavissa vain varmistaakseen, jotta kaikki on hyvin. Kyllä saan olla kaiken koliikin jälkeen kiitollinen näistä illoista. Voiko kauniinpaa olla kuin oma tuhiseva poika joka harso kädessä etsii unta.
Neljäs askel on se jotta lähdemme pienelle lomalle etelä-suomeen. Kuukausien kotona olo saa aivan uuden värin. Elämä kantaa kodinkin ulkopuolella nyt siihen on aika oppia luottamaan. Vähän jännittää ja pelottaakin mutta nyt on hyvä aika tämä askel ottaa. Ja siellä kaukana mutta lähellä odottaa kasa rakkaita joiden suojassa on hyvä olla. Kumpa matka olisi siunattu ja pysyisimme kaikki terveinä.
Näiden uutisten alla painan pääni alas ja kiitän Luojaani. Valo loistaa pimeydenkin keskellä ja saa aikaan ilon joka puskee elämää eteenpäin.
Tarttukoon valo sinuunkin. Kiitos kun istuit hetken kanssani.
Kiitos kuulumisista, näitä on ihana lukea ja huokaista kiitosta ylös. Malakiaksen kanssa iltarukouksessa muistamme teitä :)
VastaaPoista