LUUKKU 15

Joka päivä uutisiin hiipii ihmisen epätoivo. On surullista lukea kohtaloista jotka hylätään tai jotka tallaantuvat vihan jalkoihin. Hätä on läsnä aina jossakin. Omassa elämässäni olen ollut tilanteessa kun olen ollut täysin voimaton. Ei ole ollut sanoja eikä selityksiä. On ollut vain aika johon tarrata sekuntti sekunnilta ja uskoa, jotta selviämme sen tahdissa. Saan olla onnellinen jotta niissä hetkissä meidän elämässä on ollut ihmisiä jotka ovat kantaneet meitä. Usein mieleeni nousi tarina jalanjäljistä hiekassa. En tiedä uskotko Jumalaan mutta tarina koskettaa varmasti silti kipuasi. Missä oletkin mitä teetkin sinun voimasi ei aina riitä. Silloin, juuri silloin rakkaus saa uuden muodon ja sinua kannetaan yli pahan. Haluan lohduttaa sinua, haluan valaa sinuun uskoa. Sinä et ole yksin. Maailmassa on aina joku jonka sydämessä on juuri sinun kokoinen paikka.

LUUKKU 15

Eräänä yönä mies näki unen.
Hän oli kävelemässä rannalla Luojamme kanssa,
kun taivaalle välähti näkymiä hänen elämästään.
Jokaisessa näkymässä hän huomasi kahdet jalanjäljet
hiekassa; toiset hänen omansa ja toiset Luojan jalanjäljet.
Ennen kuin viimeiset näkymät hänen elämästään
tulivat esille, hän katsoi taakseen jalanjälkiä hiekassa.
Hän huomasi, että monta kertaa matkan varrella
oli vain yhdet jäljet hiekassa.
Hän myös huomasi, että jäljet puuttuivat juuri niinä aikoina,
jolloin hänellä oli ollut elämässään kaikkein vaikeinta.
Tämä vaivasi häntä kovasti, joten hän kysyi
siitä Luojalta. "Luoja, kun päätin seurata Sinua,
sanoit kulkevasi mukanani joka askeleella.
Nyt kuitenkin huomaan, että elämäni vaikeimpina
aikoina hiekassa on vain yhdet jalanjäljet.
En ymmärrä, miksi hylkäsit minut silloin,
kun Sinua eniten tarvitsin."
Luoja vastasi: "Rakas lapseni, rakastan sinua
enkä milloinkaan hylkäisi sinua.
Vaikeuksiesi aikoina, jolloin näit vain yhdet jäljet
hiekassa, minä kannoin sinua."
(M.R. Powers)