Pieni tuhisee isänsä kanssa uniaan. Nenä tukossa molemmilla, joten unilampaita ei tarvinnut pitkään laskea. Minä en saa päivisin unta. Mielessä on paljon asioita, jotka pitää hereillä. Sitä miettii, pohtii, haaveilee ja muistelee menneitä päiviä. Nämä hetket on hyviä kirjoittaa ajatuksia sanoiksi, lauseiksi ja kirjaimien jonoksi. Istu kanssani hetki.
19.12 kävimme Lastenklinikalla MRI- tutkimuksessa. (sydämen magneettitutkimus) Paluu klinikalle on aina tunteita täynnä. On kuitenkin oltava rohkea ja etsiä pelolle ja huolelle sellainen kanava, joka ei tartu pojan paidanreunaan. Haluamme olla aitoja tunteita kohtaan, ei huolta ja itkuakaan tarvitse peitellä mutta näissä hetkissä sille tulee löytää kohtuullinen muoto, jotta poika saisi rohkeutta kun pelottaa. Sitä yllättäen kasvaa pelon ylle ja mieli nousee pojan rinnalla. Minä usein siellä ajattelen: Minä olen ylpeä kun saan rakkaani sinun rinnalla kulkea. Tämä tie, tämä tehtävä on siunattu meille. Sinä olet siunattu lapsi. Kivun kautta kasvanut mutta ajan hellästi kantama luomus. Olet ihme ja minä en lakkaa siitä kiittämästä.
Saimme tutkimuksen tuloksia seuraavalla viikolla. Minua jännitti koska puhelin soisi. Sitä mietti mitä vaihtoehtoja vastauksilla voisi olla. Sitä valmisteli kysymyksiä ja mietti jo ennalta niihin vastauksia. Huoletti jälleen. Aika mateli ja puhelin oli hiljaa. Kunnes. Lääkäri soitti. Kuvauksen tulokset olivat hyviä ja lääkärit olivat niihin tyytyväisiä. Molemmissa keuhkovaltimoissa oli tyvessä ahtaumaa kuten odotimme mutta vielä ei olla toimenpiderajojen sisäpuolella. Seuraava kontrolli on 3-4 kuukauden päästä kotisairaalassa. Siellä tilanne jälleen arvioidaan. Aika voi auttaa suonia ja jos kyseessä on niin sanottu vekki joka on kohtaan tullut leikkauksessa, voi se kasvun myötä suoristua ja tilaa tulee ns. itsestään. Lääkäri sanoi minulle: Nyt elätte normaalia pienen pojan elämää ja pidätte pojasta hyvää huolta. Me puolestamme huolehdimme pojan sydämestä. Se rauhoitti. Vastuu sydämen kovin monimutkaisesta toiminnasta on viisaimpien käsissä. Meidän tarvitsee vain uskoa. Luottaa ja antaa ajan kulkea omalla radallaan. Meillä on kuitenkin vain tämä hetki. Huominen on salaisuus.
Uusi vuosi on tuntematon mutta olen varma, jotta jotakin uutta on jälleen puhkeamassa esiin. Tulkoon, mitä tulkoon, me selviämme yhdessä. Kantakoon rakkaus ja sen voimauttava voima meitä. Tänään kiitän ja etsin onnen pienistä asioista. Joskus se asuu kyyneleessä joskus naurun äänessä. Se kuitenkin asuu ja elää joka päivässä. Tunnetko sen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti