Lapsemme sairaus on ollut elämämme kipein asia. Nyt kun aikaa on kulunut kuitenkin huomaamme jotta tämä kaikki on kasvattanut meitä enemmän kuin mikään muu. Tänään kiitän elämää siitä, jotta askeleemme veivät kipeälle tielle ja voimaannun elämästä. Minä kiitän silmistä joilla osaan nähdä kivun siunauksen. Jokainen meistä joutuu ahtaalle tässä elämässä. On tilanteita kun matto vedetään jalkojen alta. Mikä on sinun elämäsi kipukohta? Näetkö mitä se on saanut aikaan sinussa? Huomaatko jotta vahvistut ja voimaannut kivunkin kourista. Joten:
LUUKKU9
Riko minut riekaleiksi
särje salani siruiksi
pilko minut atomeiksi
murskaa muistoni muruiksi
tallaa tietoni tomuksi
runno raivoni romuksi
polje maahan mun mielettömyys
ja se pohjaton itsekkyys
Riko minut
että ehjäksi tulla saan
riko minut hellästi
mutta kokonaan
kisko pois kaikki tarpeeton
silloin helpompi olla mun on
riko rakkaudellasi minut
Puhko minut palasiksi
älä päästä mua perille
taio suusi sapeliksi
viillä valheeni verille
tao rautaasi yli yön
läpi levon ja läpi työn
iske ivani seinää päin
iske kolmasti peräkkäin
-Johanna Kurkela-
särje salani siruiksi
pilko minut atomeiksi
murskaa muistoni muruiksi
tallaa tietoni tomuksi
runno raivoni romuksi
polje maahan mun mielettömyys
ja se pohjaton itsekkyys
Riko minut
että ehjäksi tulla saan
riko minut hellästi
mutta kokonaan
kisko pois kaikki tarpeeton
silloin helpompi olla mun on
riko rakkaudellasi minut
Puhko minut palasiksi
älä päästä mua perille
taio suusi sapeliksi
viillä valheeni verille
tao rautaasi yli yön
läpi levon ja läpi työn
iske ivani seinää päin
iske kolmasti peräkkäin
-Johanna Kurkela-
Kirjoita paperille tai muistele elämäsi kipukohtaa. Mitä se on saanut sinussa aikaa? Mitä hyvää? Onko vielä jokin kesken ja kannat katkeruutta`? Olet upea ihminen ja kipu kouluttaa meitä. Me kasvamme vahvemmiksi, me murrumme nöyriksi jotta voisimme elää toistemme rinnalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti