Pieni poikani usein tulee kaulaani ja sanoo minulle: minun kulta. Joka kerta sydämeni sulaa ja koen olevani kovin tärkeä ja rakastettu. Iloitsen siitä, jotta poikani osaa sanoa sydämensä sanoiksi. Tunnustaa ja tunnistaa tuon pienen mutta niin tärkeän tunteen. Liian usein kuitenkin kuulen ja näen kuinka kaduilla ja kaupungeissa lapset eivät kunnioita vanhempiaan puheissa tai käytöksellään. Kunnioitus on vaihtunut- ihan sama- asenteeseen ja auktoriteetti muuttunut. Jokainen meistä tekee virheitä ja epäonnistuu. Olemme kuitenkin jokainen kotoisin jostakin ja meillä on vain yhdet vanhemmat. Koskaan ei ole liian myöhäistä kiittää ja sanoa: minä tykkään sinusta äiti ja isä. Joten:
LUUKKU 17
Tänään on: sano se ääneen päivä. Ilmoita parhaalla katsomallasi tavalla omille vanhemmillesi jotta välität ja arvostat heitä. Jos sinulla on vaikea suhde vanhempiisi etkä kykene sitä sanoin tai kirjaimin tekemään niin pyri antamaan heille anteeksi. Aloita jostakin pienestä asiasta ja anna heille mahdollisuus. Jos vanhempasi ei enää ole tässä ajassa käy haudalla ja muistele. Anna kyynelten kertoa se mitä sanat eivät enää tavoita. Tee se kuitenkin tänään. Tänään on juuri hyvä päivä kunnioittaa, välittää. rakastaa tai aloittaa alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti