Aivan ihana ilma ulkona. Puissa humisee kesäinen vieno tuuli ja lintujen laulu kuin antaa vihertäville oksille vauhtia. Poika tuhisee päiväunia vaunuissa ja talossa on hiljaista. Minulla kahvikuppi kädessä ja ajatusten tulva muuttuu kirjaimiksi. Tämä hetki on minun.
Poika on 5kk vanha ja tuossa ajassa on tapahtunut niin paljon. Olen kuitenkin viettänyt koko tuon ajan melko suojattua elämää. Olen ottanut pojan siipieni suojaan ja huomaamattani eristäytynyt kotiin. Julkiset paikat ja kyläreissut ovat saaneet sydämen värisemään ja on ollut helpompaa jäädä turvalliseen kotiin. Sitä on halunnut suojella poikaa kun kunto oli alussa heikko mutta en ole uskaltanut kunnolla ottaa askelta eteenpäin nyt kun kunto on jo hyvä. Mieheni on uskollisesti minua rohkaissut eteenpäin ja yhdessä olemme käyneet pieniä retkiä kodin ulkopuolelle. Ensimmäiset retket ahdisti. Kuulin kuinka korviini kantautui yskiviä ja nuhaisia ihmisiä kaikkialta. Oli jotenkin likainen olo. Joka retki kuitenkin itsevarmuus lisääntyi ja nyt olemme tehneet yhdessä ja erikseenkin monta retkeä. Olen kiitollinen miehelleni joka rohkaisee minua ja olen ylpeä itsestäni jotta otan näitä askelia yhä uudestaan.
Olen iloinnut pojastani aivan äärettömästi. Hänen suloisuus ja kiintymys minuun ja meihin saa yhä uudestaan sydämen hymyilemään. Hän on meille niin suuri ja odotettu lahja. Iltaisin luen pojalleni iltarukouksen ja jätän hänet Jumalan kantaviin käsiin. Joskus kun oma mieli on levoton ja menettämispelko kalvaa, on vain yksi turva. En voi käsittää enkä selittää aina elämää mutta aina voin asiani Jumalan käsiin jättää. Jos tämän kaiken keskellä minulla ei olisi uskoa Jumalaan ja kohdetta johon turvata kun elämä pelottaa hukkuisin murheisiini.
Meillä on ensi viikolla jälleen verikokeita ja sydämen ultraääni. Joka kerta kun sydämeen kurkataan saa se oman mielen jännittämään. Onko siellä kaikki hyvin? Onko oletettua edistymistä tapahtunut? Onko jokin asia mennyt alaspäin? Entä onko verikokeet hyvät? Ensi viikolla myös ensimmäistä kertaa pojalta otetaan verikokeet suonesta. Ennen näytteet napattu kantapäästä. Voi kumpa voisin oman käsivarteni ojentaa ja kestää pienen nipistyksen. Yhdessä kuitenkin siinäkin tilanteessa ollaan. Kuiskaan kaiken jälkeen poikani korvaan: Olet urhein pieni mies jonka tunnen. Olet sydämeni sankari:)
Kiitollisin mielin siis eteenpäin. Kesä tekee tuloaan niin luontoon kuin sydämeen. Kohta miehenikin jää lomalle ja saamme avata meidän ensimmäisen kesän kolmistaan. Eläköön vapaus, Eläköön kesä ja sen lämpö, Eläköön grilli ja ravitkoon meitä:)
Nauti tästä päivästä ja ota vastaan se kauneus mitä tähän päivään on kätketty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti