Sydän uä

Ilta alkaa kääntyä yöksi. Mieheni nukkuvat jo mutta uni ei minuun vielä yllä. Tämä päivä onkin ollut tunteita täynnä sillä tänään oli sydän ultra. Yhä uudestaan sitä palaa niihin ensimmäisiin tunnelmiin kun saimme diagnoosin. Aina tuo musta ruutu johon piirtyy poikamme sydän saa oman sydämen vapisemaan. Silti tuo musta ruutu tuo meille turvaa ja pitää meidät ajantasalla.

Tänään lääkärin uutiset olivat hyviä. Sydämen tila on pysynyt vakaana ja osa uutisista oli vielä mennyt parempaan suuntaankin. Tuo sydämen rasitusarvo jota seuraamme oli jälleen laskenut puolella entisestään joka oli jo silloin normaalin rajoissa. Hb oli vähän noussut mutta silti vielä alueella joka meille on turvallinen. Koska sydän voi nyt näin vakaasti on seuraava ultra vasta elokuussa. Verikokeissa käymme kesäkuussa ja niistä soittelemme lääkärin kanssa jos jotakin. Jos aikaisemmin tulee ongelmia niin apu on lähellä. Saamme siis olla turvallisin mielin. Meistä pidetään huolta.

Tänään kun olimme siellä sairaalassa katselin muita lapsia, jotka odotti vuoroaan. Heidän tarinansa olivat minulle tuntemattomia mutta jokainen oli jostakin syystä klinikalla. Joskus sitä miettii mitä kaikkea nuo pienet ihmiset kantaa mukanaan. Heitä katsellessa siunasin heitä ajatuksin. Vie tie minne vain heitä ovat nuo taistelijat minun silmissä suunnattomia sankareita. Siinä missä itse luovuttaisi, he vasta aloittavat taistelun. 

Joskus tulee kyynel silmään kun katson omaa sankariani. Niin paljon ollaan yhdessä koettu. Ilman häntä olisin vajaa ja ilman meitä hänestä puuttuisi osa. Olemme yhtä. Mietin välillä miten kerron tämän kaiken hänelle aikanaan. Haluan jotta tästä taistelusta tulee hänen elämässään tarina joka muuttuu voimaksi. Arpia ei tarvitse peitellä tai hävetä. Ne ovat elämän merkki ja merkki siitä, jotta olemme voittajia.

Juha tapion laulu on soinut päässäni niin katsellessa omaa poikaani kuin elämää ympärilläni. Tahdon sen teille jakaa. Antakoon sanat teille ajatuksia. Minä vaikenen ja jään odottamaan unta. Kiitän tästä päivästä sillä se oli hyvä.

Juha Tapio: Kaunis ihminen

Hän tuhisee ja tuhlaa pienokaisen tuoksuaan,
Uusi voima, kaikki voipa, viattomuus otsallaan

Pian hän maasta nousee, löytää avosylin,
Kaiken mitä tarjoo lyhyt loma lapsuuden
Katson häntä hiljaa, tiedä muuta en,

On kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Koulun piha täyttyy niin kuin aina aamuisin,
Hän seisoo vasten kylmää seinää niin kuin teki eilenkin
Mykkänä hän seuraa kuinka ilkamoiden,
Toiset ohi kulkee suureen tulevaisuuteen
Koulun kylmä seinä, soitto kellojen,
On kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Hän nojaa linja-auton huurtuneeseen ikkunaan,
Taas lienee pitkä työläs päivistä yksi takanaan
Unelmiaan seuras otti niistä vastuun,
Täyttää tehtävänsä rientäessä vuosien
Pysäkille valoon katulamppujen,
Kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Vielä yksi autokuorma tänään viedään kaupunkiin,
Kun lapsista myös nuorin omilleen jo muutettiin
Äkkiä on niin talo käynyt hiljaiseksi,
Äsken vielä raikui naurut kipu rakkauden
Käteen toiseen tarttuu hetken miettien,
Kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Iltauutiset ja säätä, kello käy jo yhdeksää,
Viime vierailusta viikko, koskahan ne kerkiää
Pettymys ja riemu, haaveetkin jo maaksi
Tyrskyn jälkeen haaksi tyvenessä seisahtaa
Kuvat lastenlasten kuvat uutisten
Kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Kaunis ihminen, kaunis ihminen