maanantai 28. toukokuuta 2012

Kontrolli

Aivan uskomaton ilmastonmuutos:)Eilen oli viileä tuuli ja tänään lempeä henkäys heiluttaa pojan muutamaa haituvaa päälaella. Askel on keveä ja olokin. Petollinen tunne kun vaaka ei kuitenkaan kevene vaikka mieli niin tekee. Tänään ei haittaa lukemat. Nyt on kesä ja se on jäätelön makuinen. Haittaak se?;)

Aamusta pojan kanssa ihan ensimmäisen kerran tilasimme Kela-taxin. Meillä täyttyi matkojen omavastuu-osuus ja nyt saamme sairaalaan mennä korttia vilauttamalla ilmaiseksi tämän vuoden loppuun. Iso hieno mersu saapui oven eteen ja me istuimme kuin muukalaiset takapenkille. Pojan kasvoilla leveä hymy. Mersu miehelle kun aina paistaa aurinko:) Tässä kohtaa kiitän Kelaa. On hienoa jotta näin tuetaan perheitä. Välillä parkkipaikan etsiminen ja lippujen kanssa sohlaaminen kuluttaa kun mieli on muutenkin jännittynyt. Tämä siis pieni mutta suuri apua.

Sydänfilmissä poika oli kuin kotonaan. Kaikki raajat levällään ja hymy kasvoilla. Ainut kohta jossa hän esitti mielipiteensä oli lätkien pois ottaminen. Eihän se kivalta tunnu kun liimapintainen läppä repäistään pois. Olen siitä samaa mieltä. Pusu poskelle kuitenkin häivytti kiukun ja matka jatkui verikokeisiin. Se ei kyllä lohduttanut. Pojan asenne hoitajiin on ennakkoluuloton. Kaikki ihmiset näyttävät hänestä kiinnostavilta ja saavat hymyn jos he eivät pistä;) Pieni rohkea miehenalku kesti kokeen kuin mies. Kyynel poskelta kuivui minun paidan hihaan nopeasti. Kätkin rakkaani syliini ja kuiskasin: olen siusta ylpeä!

Ajoittain niin kuin tänäänkin mieleen palasi muistoja sairaala-ajoilta. Pitkät käytävät ja tuoksut. Kokeet ja niiden odottaminen. Välillä tulee sellainen kapina. Miksi me ollaan tässä ja miksi on niin paljon vielä edessä kun jo paljon takanakin. Jokainen kerta kuitenkin totuus nostaa päätään ja potkaisen itseäni. Etsi voimavarasi tästä ja taistele. Se on asenne joka kantaa. Heikko saa olla ja luvan olen itselleni antanut mutta se ei kanna pitkälle. On taisteltava kun tämä sota osaksemme annettu. En ole yksin ja se tieto riittää. Yhdessä on voimaa enemmän kuin yksin.

Keskiviikkona kuulemme kokeiden tuloksia ja se kyllä jo mielessä. Kumpa Luoja olisi armollinen ja kaikki olisi tasaisesti. Mitä edessä onkaan on se Hänen käsissään. Nyt mentävä. Pieni shortseissa oleva mies kaipaa seuraani. Tai no kakkahan siellä taitaa poltella. Ihana elämä;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti