Hiljaisuus

Koko talo on hiljainen. Jos oikein kovasti kuuntelee voi kuulla tasaisen tuhinan pinnasängystä ja koiran rohisevan kuorsauksen. Kädessä teekuppi, josta höyry kuin leikkii silmieni edessä. Päivän touhut jää taakse ja on aika olla hetki omien ajatuksien edessä. Siunattu hetki. Ajatukset ja hiljaisuus.

Mieheni on työmatkalla. Näinä iltoina on jotenkin vajaa olo. Ei sitä uskokkaan kuinka tärkeä osa toinen ihminen on toistaan. Yksin on turvatonta, ihminen tarvitsee ihmistä. Onneksi näitä iltoja on aika vähän ja aika menee nopeaan kun yksin tekee iltapuuhat kotosalla. Unta vain aina joutuu odottamaan pitempään. Ei ole kainaloa johon käpertyä. On vain kasa tyynyjä jotka eivät huoku lämpöä vaan puhtauden tuoksua.

Viime päivinä on ollut monenlaisia ajatuksia mielessä. Olen iloinnut suuresti siitä, jotta poikamme on voinut niin hyvin. Samaan aikaan pelkopeikko nostaa päätään. Jokin muistuttaa jossakin siitä todellisuudesta, jotta lapsemme on vakavasti sairas. Joskus on niin turvaton olo. Pelottaa kaikki mikä on edessä. Kuin lapsi kiukuttelen todellisuutta vastaan. Ajatus suuresta leikkauksesta saa murtumaan yhä uudelleen. Joskus vain jää kysymys: MIKSI? Totuus kuitenkin pysyy samana ja aina palaan saman ajatuksen äärelle: ilman leikkausta emme saisi olla yhdessä. Asia kuitenkin ajoittain yhä vaikea sulattaa ja hyväksyä. Kumpa saisin rauhan ja varmuuden siitä, jotta poikamme selviää ja edessä on kaunis elämä.

Minulta tai meiltä pyydettiin haastattelua lehteen. Aiheena: kun lapsi on vakavasti sairas. Suostuimme. Oli välillä niin epätodellinen olo kun kerroimme tarinaamme. Sylissä jokeltava ja täysin terveen näköinen poika ja totuus sanoissa avosydänleikkaus, elvytys, lääkitys ja vakava sydämen rakennevika. Välillä koko juttu ärsytti. Sanat sairas, vakava, kriisi, pelko, sairaala tuntuivat niin ällöttäviltä. Samaan aikaan annoin sana-arkkuni olla avoin. Ehkä joku jossakin kokee yhteyttä ja saa voimaa jatkaa. Ehkä meidän tarina rohkaisee muita.

Hiljaisuus puhuttelee ja rohkaisee. Vain hiljaisuudessa voi kuulla syvimmät ajatukset. Tästä on jälleen hyvä jatkaa matkaa ja ottaa vastaan huominen toivoen ja uskoen. Kannatelkoon rakkaus ja toivo meitä kaikkia niinäkin päivinä kun hiljaisuus puhuu ahdistavia asioita. Elämä on lahja jokainen päivä ja kun saa oman lapsen syliin ymmärtää mitä on omistaa pala taivasta. Siinä on tärkein syy jatkaa matkaa jokainen hetki.