Voi tätä kevään riemua. Mikä ihana tunne melkein heti aamusta herätä auringonsäteeseen. Pihamaalla näkyi asfaltti yhdestä pienestä kulmasta. Teki mieli heti laittaa lenkkarit jalkaan ja ravata kohtaa edes takaisin. Hiekan ropina kenkien alla on kuin sielun terapiaa. Valo sinua odotettiin!
Meidän perheeseen on rantautunut nuha. Kauan me siltä vältyttiin mutta nyt se on telakoitunut vahvasti ja varmasti nenänpieleen. Poika pieni on väliin aivan tukossa ja tilannetta ei helpota nenämahaletku joka tukkii toisen röörin melki kokonaan. Seurantalinjalla jatketaan. Nenäimuri ja suolatipat tehokkaaseen käyttöön ja odotetaan ajan meitä auttavan. Sydämessäni rukoilen jotta tästä ei kehittyisi mitään suurempaa pöpöä. Se olisi pienelle ja sydämelle aivan liikaa. Nuha me vielä kestetään ja hoidetaan kotikonstein.
Tänään meille saapuu myös pinnasänky. Heräsin todellisuuteen eräs aamu kun villasukka heilutti vaunuista laidan yli. Hyvänen aika meidän poika ei ole enää vauva. Sairaalassaolo on hämärtänyt mieltä. Sitä kun on saanut olla niin vähän aikaa kotona yhdessä, pitää poikaa pikkuruisena yhä. Todellisuus kuitenkin puhuu toista. Poika 3 kuukautta ja alkaa kohta saamaan maissia ensimmäisiä lusikallisia, lattialla jo kääntyy kylelleen ja asiaa on kuin pienessä kylässä. On se kumma kun oma lapsi kasvaa ja kehittyy mutta itse ei vanhene ollenkaan....vai miten se meni;)
Elämä siis menee eteenpäin niin vuodenajoissa kuin elämässämme. Tämän kuun lopulla meidän luokse saapuu Helsingistä kardiologi. Poikamme sydämentila arvioidaan ja saamme kuulla jatkosuunnitelmaa. Jännitystä on ilmassa ja väliin toivoisi tämän olevan vain unta. Todellisuus kuitenkin totta ja siinä ja sille eletään. Suuri kiitollisuus siitä kuinka lastamme on hoidettu ja kannettu vastuuta kaiken edessä. Olkoon uutiset hyviä ja tulkoon apu meidän luokse ajallaan. Nyt kiitetään tästä hetkestä tässä ja nyt. Huominen on tuntematon mutta onneksi Jumala on jo siellä!
Keväisiä terveisiä sinulle, jatkukoon valon tulva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti