torstai 1. maaliskuuta 2012

Ystävämme koliikki:)

Poika nukkuu päiväuniaan vaunuissa ulkona. Jänis on muuttanut asumaan meidän pensasaidan juureen. Takapihan vieressä kulkevalla ladulla hiihtää joukko lapsia. Osa pyllähtää vauhdin huumassa kumolleen osa urheana jatkaa matkaa. Näinä hiljaisina hetkinä ikkunasta katselu voittaa jopa tv:n katselun netissä. Elävää elämää on paljon mukavempaa seurata kuin turruttaa mieli tv-saasteella.

Voi näitä meidän perheen iltoja. Kello 18.00 lähestyessä pieni hikipisara hiipii otsalle. Kantoliina on hyvä laittaa jo 17.30 paikoilleen sillä ystävämme koliikki rantautuu kotiimme minä hetkenä hyvänsä. Mieli pitää koittaa rentouttaa suklaan tai kahvin voimalla. Sitä kuin varustaa itsensä taistoon, jossa on edettävä tyyneyden saappaat jaloissa. Sitten se tulee. Iltamaidon yhteydessä. Tuo inhottava vieras, joka saa rakkaan kivusta karrelle. Itkua siellä ja täällä. Äidin ja isin keinot avuttomat. Ainut mitä voimme tehdä on kantaa kipua sylissä ja väliin vaikka itkeä yhdessä. Sitten se helpottaa. Kello on 23.00 tai 00.00. Pieni on taistelusta väsynyt ja tutti saa suusta otteen ja antaa unelle tilaa. Siinä me jälleen oltiin kaikki kolme sohvalla vierekkäin. Jokainen omalla tavallaan väsynyt mutta samalla jokainen omalla tavallaan onnellinen. Tämäkin sota voitettiin. Uni saa koko talossa vallan ja hyvä niin.

Sairaanhoitaja kertoi minulle mitä kaikkea perheet ovat keksineet koliikkia vastaan taistellessa. Mieleeni on jäänyt kertomus perheestä, joka laittoi sähkövatkaimen patjan alle hetkeksi, tai perheen joka laittoi lapsen yöllä pyykkikoneen viereen ja joskus tiskikonekin kävi. Eräs perhe maalta pakkautui autoon aamutunneilla ja lähti etsimään tietyömaita. Mitä enemmän routa oli rikkonut maata sen parempi fiilis auton sisällä.  Kaikkea sitä tekee rakkaansa eteen. Minä en ole sortunut kuin laittamaan roskia vaununpyörien suojuksien sisään pomppuja haaliessa. Eteisen kynnys on myös oiva paikka etsiä rauhaa kun tilanne on edennyt jo siihen vaiheeseen, jotta akuutti vaihe on ohi. Viime yönä ajoin myös pojan leikki kirahvin päältä muutaman kerran. Siitä poika piti:)

Vieno ääni kuiskii vaunuista. Pitää mennä hakemaan poika jo sisälle lämpimään. Ompa hyvä mieli kun uni antoi lepoa näinkin pitkään. Nyt onkin hyvä vähän syödä ja olla hetki toisiamme hämmästellen:)

Kiitos kun istuit kanssani hetken. Mukavoo päivää myös sinulle!



1 kommentti:

  1. Jos haluaa sijoittaa rahasummia, niin kuulemma on sellaisia babyrockereita vauvansänkyyn, jotka rokkaavat siellä tärinöitä ressukoiden helpotukseksi... voimia ja iloa sinne!!! Ihanan positiivinen teksti, kyllä huomaa että ootte käynyt "vähän syvemmissäkin vesissä".

    VastaaPoista