Voihan maito!

Ihana ihana kevät aarinko on hellinyt meitä koko viikonlopun. Pölyt ovat kuin kimaltaneet säteiden parrasvaloissa, mutta tällä kertaa en ota tressiä. Antaa kimaltaa vaan kyllä me kaikki tänne mahdutaan. Nyt ei saa mieltä painaa pienet asiat. Tärkeintä on, jotta tässä tuvassa rakkautta ja kaurapuuroa riittää. Niillä selvitään jo pitkälle:)

Poika on ollut maito-altistuksessa nyt koko viikonlopun. Positiivinen tulos sieltä saatiin. Kyllä äidin sydän oli syrjällään kun oireet saapuivat. Itkua, ilmaa,limaa ja oksentelua. Siinä yhdistelmä, joka on pienelle miehelle aivan liikaa. Onneksi altistus lopetettiin melko pian ja palattiin apteekin turvalliseen korvikkeeseen. Altistuksen jälkeen keho oli väsynyt ja vastasi maitoon ummetuksella ja maidon nousemisella ylös. Poika jäi vielä yhdeksi yöksi seurantaan, jotta keho saataisiin toimimaan shokin jälkeen.

Altistukseen oli oikeestaan kaksi syytä 1) saataisiin itkuille/suolistovaivoille nimi 2) saataisiin kelalle B-lausunto, maidonkorvikkeen korvaamiseksi apteekista. Näyttöä maidon sopimattomuudelle oli jo ennen altistusta. Itku, limainen ja verinen uloste, ilmavaivat ja ihomuutokset. Kela ei kuitenkaan hyväksy ns.äidin ja isän havointoihin perustuvaa lausuntoa vaan siihen tarvitaan sairaalassa tehty altistus. Kun katsoin kivusta kippuralle menevää lastani, ei ollut kelaa kohtaan kiitosmieli. Mieleen nousi ajatuksia, jotta eikö perussairasta lasta voitaisi armahtaa, eikä laittaa kipukouluun kun toipuminen vielä kesken. Onneksi kaikki tapahtui nopeasti ja nyt tämä kaikki on ohi. Huomenna saamme pojan kotiin paikkaan, jonne hän kuuluu.

Pojan ollessa hyvässä hoidossa kävin sydänlasten äitien virkistysillassa. Vähän jännitti uutena rouvana mukaan mennä mutta menin odottavin mielin. Voi kuinka mukavaa meillä olikaan. Siinä me istuttiin komiat rouvat rivissä, jokaisella erilainen tarina, mutta jokaista meitä yhdisti sydän:) Tuli suuri yhteenkuuluvuuden tunne. Taisteluhalu ja rohkeus huokui illassa. Tarinoissa heijastui monet tunteet: menettämisen pelko, menettämisen tuska, odotus,epätietoisuus, mutta kaiken alla suuri rakkaus omaa lasta kohtaan. Kipu oli kääntynyt voitoksi ja vaikka sydänsairaus oli meille jokaiselle arkea, se ei ollut este elämään. Toivo huokui ja se kannatteli meistä jokaista. Sain voimaa jälleen arkeen ja leijonaemo nosti päätään. On etukoikeus olla äiti!

Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon. Suokoon Jumala, jotta viikko olisi hyvä ja kannattelisi meitä hellin ottein. Tulkoon mitä tulkoon, kaikki otetaan vastaan, sillä tiedän me selviämme yhdessä.

Olkoon sinun viikkosi hyvä ja toivoa täynnä!