Elämä on kaunis

Silmä painaa mutta uni ei tule. Päässä tuhat ja yksi ajatusta. On pakko kirjoittaa ne riveiksi. Yhteen päivään sisältynyt niin paljon pieniä asioita joilla on ollut valtavan suuri merkitys. Uusia oivalluksia ja askelia tällä maan kamaralla. Sydän kiittää ja soi. Pysähdy sinäkin hetkeksi,kuuletko sen?

Tänään meillä oli leikkauksen jälkeinen sydänkontrolli. Mieli oli odottava ja jännittynyt. Aina tuntemattoman edessä sitä kasvaa pieneksi. Mieli koittaa rauhoittaa ja kehoittaa katsomaan lasta eikä ajatuksien kietomaa pelkojen verkkoa. Tuo punaposkinen pieni mies joka valtaa joka päivä uusia ulottuvuuksia, uhkuu elämää. Äidin tuska ei kuitenkaan helpotu ennen kuin olemme tuloksien ja totuuden äärellä. Uutiset olivat hyviä. Eteemme piirtyi ultraäänessä tuo kaunis  pieni elämän rumpu,jossa ensi kertaa oli kaikki neljä lokeroa. Veri virtasi uusia kanavia pitkin ja jokaisella lyönnillä ravitsi pientä kehoa. Röngten kuvassa rintalastassa näkyi rautalankaa. Pieni keho oli saanut rautaisen laastarin, joka nitoi elämän kannen vahvemmaksi. Lääkäri sanoi: poikanne sydän on kaunis. Edessä on elämä. Uskomatonta. Uusi sivu on kääntynyt. Enää meillä ei ole lääkkeiden tahdittamia päiviä ja tiukkaa nesteseurantaa. Pelko ja valvominen saavat hellittää ja eteemme aukeaa uusia ulottuvuuksia. Maailma kutsuu seikkailuihin ja me astumme niihin vahvempina kuin koskaan.

Tänään ensi kertaa menimme myös bussilla kaupunkiin. Työnsin poikaani vaunuissa kuin vastasyntynyttä. Pipon alta näkyi punaiset posket ja suppu suu. Kyyneleet valuivat, olin niin ylpeä. Puolitoista vuotta taaksepäin ja minä pidin sylissäni ainoatani ja pelkäsin, jotta tarinamme loppuu ennen kuin ehtii alkaakkaan. Arkana luovutin aarteeni käsiin,jotka olivat vieraat ja pelottavat. Tänään kävelen pitkin toria ja saan hengittää yhdessä kevään raikkautta. Minä kiitän, minä iloitsen, minä olen onnellinen.

Matka jatkuu. Huominen on tuntematon mutta kutsuu meitä jatkamaan. Haaveilemme kesästä ja sen tuomista retkistä. Näen meidät meidän purjeveneen kannella. Sinä pidät isääsi kädestä kiinni ja minä ihailen teitä. Vieno tuuli kuljettaa meitä pitkin järvenpintaa ja tunnemme olevamme elossa.

Kun matkamme alkoi,

emme tienneet reittiä tai matkan kulkua,

meillä oli vain kasa toiveita,

nippu pelkoa,

hippu toivoa,

kori rakkautta,

ja aika joka työnsi meitä eteenpäin.

Aika kului ja toi eteemme uuden maailman,

paljon näimme ja koimme yhdessä,

oli hetkiä kun teki mieli luovuttaa,

yön pimeinä tunteina huusin tuskaani,

ja kiedoin sinut kipuani vasten,

sinä olit syy taistella,

ja me taistelimme vaikka sydämemme oli vereslihalla.

Aika on yhä ympärillämme,

ja kiitämme jotta ajassa olemme me kaikki,

sinä taistelit voittajaksi,

ja me kannattelimme toisiamme.

Ihailemme sinua tänään ja taitoasi tarttua hetkeen,

hypätään hetkeen yhdessä,

pidetään toisiamme kädestä,

voima virtaa ja vahvistaa.

Rauhan lippu tanssii ja liehuu elämän tuulessa,

me olemme pelastetut elämälle.