Etsin sinut letkujen keskeltä,
olet kaunis.
Nukut syvää unta,
on hiljaista.
Hoitava rauha keinuttaa sinua,
ja jokainen sekuntti kuroo sinua vahvemmaksi.
Kosketan sinua hellästi,
kätesi on lämmin,
ihosi huokuu elämää,
uusi aika on alkanut,
sykkeesi soi uutta säveltä,
kirkkaampana kuin koskaan.
Kuiskaan korvaasi:
olet urhea ja rakas,
minä luotan sinun vahvuuteesi,
sitä katsoessa voimaannun itsekkin.
Uusi aika,
uusi voima,
tuntematon huominen,
olen kiitollinen tästä kaikesta,
matka on muokannut meitä,
vahvemmiksi, urheammiksi.
Kestämme huomisen tuulet,
koska saamme olla yhdessä.
Nyt ja aina.
Ihanaa.
VastaaPoistaOlen seurannut tilannettanne blogisi kautta, joskus kommentoinutkin, samoja polkuja kun olemme tyttäremme kanssa tallannet.
Jokainen kirjoituksesi on saanut kyyneleet virtaamaan poskilleni; aihe tulee aina olemaan arka, tunteilla on valokuvamuisti.
Vaikka lapseni ensimmäinen vuosi on ollut elämäni pisin, päivääkään en vaihtaisi pois. Pelko ja rakkaus ovat kulkeneet mukana rinta rinnan, ja molemmat olen ottanut olkapäilleni istumaan.
Patojen purkaminen tulee kestämään läpi elämän, mutta myös pienet ilot tuntuvat satakertaisilta: ensimmäinen kerta, kun lapsi itkee pää punaisena, ja lääkärin kontrollikäynnillä saturaatiot paukkuvat satasta.
Tuhannesti onnea teille, ja ennen kaikkea urhealle pikku soturille. Toipukaa rauhassa ja auttakaa toisenne vahvemmiksi kuin koskaan.
Toivottavasti päivittelet kuulumisianne jatkossakin!
Ihanaa kesänalkua!
Riikka
Ihana blogi sinulla, kirjoitat niin kauniisti vaikeista asioista <3 Tämä luo uskoa siihen, että ehkä mekin selviämme jos joskus leikkauksen tarvitsemme, kiitos Sinulle :)
VastaaPoista-Oona