Lastenklinikka ja K4.

Rattaiden pyörät rapisee asfaltilla. Askel rullaa rattaiden tahdissa ja ajatukset leijailee kevät aamussa. Aurinko herättelee eloon nukkuvan sielun ja kutsuu elämään tämän päivän retkeä. Matka kulkee kortteli kortelilta kohti Lastenklinikkaa. Toivon ja tarinoiden taloa. Matka on alkanut....

Pysähdymme matkalla torille kahville. Ihana pieni telttakahvila ja puisilla tuoleilla viltit valmiina lämmittämään. Kahvin höyry tavoittaa aistit ja huumaannun hetkestä. Kahvilan pitäjä tulee juttelemaan ja aihe kulkee syyhyn miksi olemme Helsingissä. Yllättäen meitä yhdistää jokin. Hänenkin lapsellaan on vakava perussairaus. Pienessä hetkessä täysin tuntematta toisiamme omistamme palan samanlaista maailmaa. Kerromme tarinoita puolin ja toisin ja samalla voimaannumme molemmat. Elämä on lahja ja se kiillottuu silloin kun sen puolesta joutuu taistelemaan. Pienet sankarimme ovat opettaneet sen, jotta mikään ei ole itsestäänselvää. Meillä on vain tämä hetki ja yksi retki maan kamaralla. Miten sen kuljet on sinun käsissäsi. Missä on sydämesi siellä on aarteesi.

Saavuimme torinkulmasta Lastenklinikan tunnelmaan. Tuttu osasto K4 jo odotti meitä. Päivä sisälti suuren määrän toimintaa ja tapahtumia. Tulohaastattelu, ekg, verenpaineet, paino/pituus, verikokeet, keuhkokuva, sydänultra ja kirurgin tapaaminen. Pieni oli päästä pyörällään ja uni saapuikin silmään kesken ultraäänitutkimusta. Olimme todella ylpeitä pienestä sankaristamme joka kyyneleitten keskeltäkin löysi ilon yhä uudestaan ja selvisi upeasti päivästä. Supermies sanoisin:) Kirurgi kertoi meille leikkauksen kulusta ja kertoi, jotta leikkaussuunnitelma varmistuu vasta leikkauksen äärellä. Toiveessa olisi totaalikorjaus mutta poikamme poikkeavan sepelvaltimo-anatomian tähden voi olla, jotta suntti vielä vaihdetaan isompaan, jotta kirurgi saisi tilaa enemmän auttaa. Leikkaus kuitenkin tulee olemaan avosydänleikkaus.Päivä on siis täynnä jännitystä.

Leikkauspäivä on vaihtunut huomisesta Maanantaille. Teho-osasto on täynnä ja sinne ei uusia lapsia mahdu joten leikkaus oli pakko siirtää. Toivomme ja uskomme jotta Maanantai on mahdollinen. Tilanteet kuitenkin elää ja varmistuu vasta kun olemme siinä päivässä. Alustavasti käymmä Sunnuntaina vielä verikokeissa ja palaamme majapaikkaan ja Maanantaina menemme osastolle 07.00 jolloin leikkausvalmistelut alkaa. Olkoon päivä siunattu ja uuden alku.

Nyt pitää etsiä rauha ja rakentaa siitä voima tulevaan. Meillä on toisemme ja siksi olemme vahvat. Matka jatkuu ja rakkaus kuljettaa. Minä kiitän elämää siitä, jotta saan omistaa niin paljon. Kipu on murtanut minut mutta jokin uusi on sen kautta saanut mahdollisuuden. Edessäni on maailma jota en olisi koskaan uskonut kokevani mutta sen kokeneena olen rikkaampi kuin koskaan.

Herra siunatkoon meitä.