Tunneleiden kuningas

Ulkona ropisee. Kevättä ilmassa. Jokainen pisara huuhtoo talven mennessään ja herättää eloon nukkuvan kevään. Vaikka harmaus verhoaa maisemaa minun sisälläni hehkuu. Elämä voittaa se kutsuu jatkamaan. Ei ole paluuta eiliseen tai menneeseen. Huominen ja seuraava hetki kutsuu jatkamaan. Hengitän, elän ja olen. Sydämeni sykkii ja soi.

Tänään on ollut suuri päivä. Poikamme keskusvaltimokatetri sekä tahdistinpiuhat otettiin pois. Nesteytys laitettiin tauolle ja seurataan miten oma syöminen sujuu. Suurin ja mullistavin asia oli kuitenkin se, jotta pääsimme osaston ulkopuolelle rattailla lenkille. Tuo pieniSuuri ihminen istui rattaiden uumenissa muumityyny seuranaan. Maisema vaihtui osaston käytäviltä tunneleihin maan alle. Rattaiden renkaat pyörivät ja valloittivat alaa. Tunneleiden kätköissä minä itkin. Olin niin kiitollinen. Vajaa viikko sitten annoin aarteeni käsiin joita en tuntenut. Kun hän taisteli minä ja me odotimme vain. Sekuntit tuntuivat tunneilta ja aika pysähtyi ja niin myös sydämesi. Tänään hehkut voimaa ja elämää. Meidän elämässä on auennut uusi sivu. Elämä kutsuu meitä seikkailuun ja minä nöyränä kiitän, jotta saamme sen jakaa yhdessä.

Katsoin tänään myös miestäni. Elämää kokenut rakkaani. Ilman häntä en olisi tässä naisena ja äitinä. Ilman häntä olisin hukassa ja vajaa. Onneksi olen löytänyt sen mitä liian moni vielä etsii. Olen löytänyt rakkauden. Rakkauden jossa saan antaa ja vastaanottaa, taistella ja voittaa. Paljon on takana mutta paljon on edessä. Odotan kesää ja purjevenettämme. Istun kannella ja hymyilen. Minulla on kaikki mitä tarvitsen.

Tulevat päivät näyttävät toipumisen tien seuraavat askeleet. Jos tulehdusarvo, keuhkokuva, syöminen ja muu vointi on vakaata ja hyvää niin koti häämöttää edessä. Päivä vain ja hetki kerrallansa siinä on viisaus tuleviin päiviin.

 Johanna Kurkelan sanoin:

Missähän sut tehtiin?
Tähtien tuolla puolella
muovailtiin huolella

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit
korkealla kun noin sä soit
Ei mitään tuu niin painavaa
et se sinut musertaa

Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,
toista sua ei milloinkaan

Keskellä ihmettä
Sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
Yksin täytyy jokaisen
polku mennä pimeään
että pystyy elämään

Sä saatat selvitä
vähin vammoin matkalla
Ystäväsi huolehtii
kun askelees on hatarat
Elämässä pitää kii
jos sen päältä putoat