maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kehtolaulu

    Olin viikonloppuna taidetapahtumassa, jossa nuoret ja elämää säteilevät ihmiset esittivät omia tuotoksiaan. Sävelet, sanat, tanssi, maalaukset ja valotaide täyttivät salin. Minä iloitsin heidän kanssaan ja heidän puolestaan. Meissä jokaisessa on niin paljon hyvää ja kaunista. Vaatii uskallusta avata oma sielunsa ja sanojensa arkku. Se on kuitenkin ainut tapa jolla joskus voi ilmaista syvimpiä tuntojaan. Alla oleva laulu esitettiin tapahtumassa. Kyyneleet valuivat poskillani kun kuuntelin sanoja ja elin mukana oman poikani tarinaa. Haluan taiteilijan luvalla laulun jakaa.

    Ne hetket kun poika tuhisee untaan ja kerää voimaa seuraavaan päivään, ovat kiitoksen juhlaa. Yksikään ilta tai alkava aamu en unohda elämän lahjaa. Mikään ei ole itsestäänselvyys. Elämä on kiitoksen arvoinen matka. Minä kiitän, minä rakastan elämää. Saan omistaa niin paljon. 

    Kehtolaulu
    säv. san: Rosa kok
    1. Sut jos peitellä voisin
    sen toki tekisin
    Valvoisin koirana öisin
    pikku yskäisyysikin heräisin
     
    "Mut mä en voi mitään muuta 
    Kuin toivoo sulle rauhaisaa unta
    Uniräsy, Nalle Väsy, Ankka, Pupu Nukka-Rukka
    kaikki vierelläs nukkuu."

    2. Sinun pikkuiset varpaat
    peiton alta pilkistää.
    Hennon henkesi salpaa
    kun ampiainen katossa kipittää

     
            "Mut mä en voi mitään muuta
          kuin Taivaan Isin käsiin sinut luottaa 
          Uniräsy, Nalle Väsy, kainalossa Nukka-Rukka
          vierelläs nukkuu"

    Kaikki hirviöt muuttuu Nukkumatin lemmikeiksi x2
    Joskus ihmiset nukkuu ja muuttuu enkeleiksi. 
    "Ja mä en voi mitään muuta 
    kuin toivoo sulle rauhaisaa unta. 
    Olen räsy, Nalle Väsy, Ankka, Pupu Nukka-Rukka,
    nurmikolla voikukka
         Ja mä en voi mitään muuta
         kuin Taivaan Isin käsiin sinut luottaa.
        Olen räsy, Nalle Väsy, Ankka, kainalossas Nukka-Rukka,
        lattialla likainen sukka"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti