K9

Osastomme alakerrassa on teho-osasto K9. Osasto jonka käytävät ovat pitkät. Odotushuone kuin kammio, jossa sydämen kiihtyvän sykkeen voi korvissa kuulla. Osasto jossa elämä ja kuolema ovat läsnä. Osasto jossa ammatitaito ja toivo asuvat mutta samalla osasto jossa odotus ja epätoivo on kiduttavaa.

Poikamme leikkaus sujui suunnitellusti. Kirurgi itse soitti heti leikkauksen jälkeen ja kertoi tapahtumien kulun. Saimme heti päivällä mennä poikaamme katsomaan. Minua pelotti aivan kamalasti. Jouduin katsomaan itseäni peilistä ja hokemaan itselleni jotta me selviämme tästä. Matka sairaalaan oli pitkä ja mielessäni tein mielikuvia miltä poikamme osastolla näyttää. Tiesin hänen olevan vielä nukutuksessa sekä hengityskoneessa mutta kaikki muu oli vain mielikuvituksen alla.

Siinä hän oli. Pienessä sängyssä meidän pieni poika. Elämää takana vasta alle kuukausi ja kokemuksena hänellä avosydänleikkaus. Minun sieluni murtui vaikka koitin olla rohkea. Näky oli niin avuton ja uusi. Peiton alla makasi pieni täydellinen lapseni joka oli täynnä piuhoja ja letkuja. Sängyn vieressä oli suuri torni joka oli täynnä lääkeruiskuja, lattialla treeni kotelot joihin valui ylimääräinen neste sydämestä ja keuhkoista. Rintalastassa pienen miehen kokoinen haava. Kaiken tämän alta kuitenkin löysin rakkaan lapsemme joka oli meistä syntynyt taideteos. Mielessäni pyysin pojalta anteeksi kaiken tuskan määrää. Tuntui niin kohtuuttomalta jotta hän joutui olemaan siinä ilman mitään itsestään johtuvaa syytä.

Ensimmäinen päivä leikkauksesta on aina kriittinen mutta poika oli vahva ja päivä oli vakaa. Illalla kävimme viimeisellä vierastunnilla vielä hänen vierellään ja menimme talolle nukkumaan. Mieltäni jäi vaivaamaan näky jonka viimeisenä teholla näin. Kun silitin poikani poskea hänen silmästään valui yksi kyynel. Pyyhin sen hennosti kädelleni mutta tuo kyynel jäi puhuttamaan sydäntäni koko illaksi. Soitin osastolle vielä keskiyöllä kun kyynel ei jättänyt rauhaan ja sai minunkin silmäni vuotamaan. Kaikki oli edelleen vakaata.

Klo: 01.00 puhelin soi, oli tuntematon numero. Teholta lääkäri pahoitteli kun soittaa keskellä yötä mutta sanoi jotta poikamme tilanteessa on tapahtunut suuri muutos. Muistan kun istuin sängyn laidalla ja huusin mieheni viereeni. Lääkäri jatkoi kertomusta kertoen jotta poikamme oli tuntemattomasta syystä mennyt elottomaksi täysin vakaasta tilasta. Tilanne oli saatu nopeasti hallintaan ja poika selvisi. Elvytys oli ollut nopea ja lyhyt.Tilanteen epäselvyyden tähen kirurgi oli soitettu kotoa paikalle ja rintalasta oli avattu uudestaan. Epäilynä oli hyytymä sydämessä. Sydämen tila oli kuitenkin hyvä ja syy yhä epäselvä. Leikkaus raportissa lukee vain: tuloksekas elvytys. Kirurgi soitti yöllä ja kertoi tilanteen. Seuraavana päivänä saimme mennä pojan luokse jälleen.

Muistan kuinka aamulla juoksin sairaalaan. Kädessäni oli juuri lypsetty maitotilkka ja vain huusin rämpiessäni lumessa. Sana elvytys ja eloton soivat korvissani. Koin olevani kuin peura ajovaloissa. Tiesin vain suunnan minne mennä. Minun paikkani oli poikani vierellä.

Siinähän oli pieni soturi joka oli väsynyt öisestä taistelusta mutta soturi joka ei ollut luovuttanut. Rinnassa kuin luukku avoinna sydämeen. Rintalasta oli todella auki ja aukon päällä kuin kelmu suojana. Minä ja me olimme sanattomia. En löytänyt sanoja kuin kolme: Minä rakastan sinua.