Ihme
Kuin pieni lintu olen odottanut ilon sadetta. Olen huutanut erämaassani ja kaivannut sinua. Olen kokenut olevani vajaa ja tyhjä. On ollut vaikeaa luottaa ja uskoa kun pelko vallannut mielen. Olen pelännyt ajatusta jotta en saisi koskaan kantaa sinua.
Nyt sinä annoit tulostasi ensimmäisen merkin. Nuo kaksi rakkauden viivaa. Elämä, se kasvaa minussa. Sinä tarvitset minua ja minä sinua. Syvällä lämmössä kasvaa jokin, jota olen ja olemme odottaneet kyynelten kautta. Sinä pieni ja ihmeellinen rakastamme sinua jo hirmuisesti. Suljen sinut lämpööni ja varjelen pahalta, niin jotta mikään ei satuta sinua ennen kuin saat voimaa ja ikää tulla valmiiksi maailmaamme.
Kuinka heikoksi sitä onkaan kokenut itsensä. Sitä on huutanut ja vihannut kaikkia niitä ,jotka ovat saaneet jo sen mikä meidän elämästä on uupunut. Jumala on tuntunut kaukaiselta ja en ole osannut luottaa. Pelko ja epävarmuus ovat olleet hallitsevia .Nyt kun sinä olet minussa minä itken. Minun uskoni on ollut niin vajaa ja heikko. Jumala minä silti kiitän sinua, vaikka kivussani en ole kyennyt kuin vihaamaan ja kysymään MIKSI?
Sinä Jumala olet kuitenkin ollut uskollinen. Olet johdattanut meitä ihmeellisiä teitä. Vaikka olemme joutuneet olemaan alastomia, rikkinäiset, sinä olet jatkanut työtäsi. Nyt kaiken jälkeen voimme katsoa sinun kättesi työtä ja sanoa nöyränä: Isä kiitos.
Sinä pieni ja ihmeellinen, me odotamme sinua maailmaamme. Lupaamme sinua rakastaa ja kasvattaa niin jotta elämäsi tie olisi turvallinen. Kasva minussa rauhassa ja turvassa. Isä siunaathan lastamme, joka on vielä niin hauras ja hento. Kasvata sinä Hänen siipiänsä niin jotta hän voisi maailmaan tulla viattomana ja kauniina. Isä ota ihmeellinen ihme käsiisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti