lauantai 11. helmikuuta 2012

Runo päiväunien aikaan.

Me kuljemme täällä hetken vain,
käsi kädessä, sydämet rinnakkain.
Ei maallinen mammona kauaksi kanna,
ei täyteyttä sydämen tyhjyyteen anna.
En omistaa voisi enenpää,
kun katseesi sieluuni jää helisemään.
Minä alati hämmästelen kuinka suuri ihme oletkaan,
taiten tehty, jokainen solusi soi Luojan kunniaa.

Me kuljemme täällä hetken vain,
käsi kädessä, sydämet rinnakain.
Kumpa Luojani viisautta minulle soisi,
niin jotta päiviisi rakkauteni turvaa toisi.
Minä iltaisin valvon untasi ja rukoilen,
kumpa Luoja johtaisi askeleesi jokaisen.
Hänen käsiin sinut jätän kokonaan,
olet kimpala kultaa päällä sydämeni maan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti