tiistai 21. helmikuuta 2012

Ajatuksia kaukaa ja läheltä.

Ulkona sataa lunta jälleen. Minä heijaan jalalla vaunuja ja soittorasia koittaa armottomasti nukuttaa väsynyttä poikaa. Nukkumatti ei vain saavu, ehkä lumipyry hidastaa matkaa. Toisaalta mikä onkaan kauniinpaa kun katsoa unta etsivää omaa lastaan.

Kuulin uutisen naapuri maasta. Orpokotien rappusille on keksitty tehdä lämpölaatikoita, joihin pieniä vauvoja voi luovuttaa kun elämä ei anna ehtoja elämää kasvattaa. Viime kuukausina on löydetty monta kylmyyteen menehtynyttä lasta roskalaatikoista. Sydämeni murtuu. Elämän epäoikeudenmukaisuus jälleen kerran sai kasvot. Mikä on noiden pienien viattomien lasten tarinan tarkoitus. Saada Suomessa ihmiset kauhistelemaan? Vai saada paikallinen yhteiskunta tekemään jotakin niiden puoleen jotka ovat heikossa asemassa? Tuntuu niin kohtuuttomalta viattoman lapsen elämä olla hintana ihan oikeestaan mille vain.

Meidän taistelussa sana MIKSI on hiipinyt useaan kertaan sydämeeni. En aina ymmärrä, en käsitä, en löydä tarkoitusta. Mieli on sekalaisia ajatuksia täynnä.Sitten katson lastani ja ymmärrän jotakin miksi tämä kaikki. Pienellä viattomalla pojallamme ei ole ketään muuta tässä elämässä kuin me. Meidän tehtävä on puolustaa, suojella ja rakastaa häntä. Se miksi juuri hänelle annettiin sydänsairaus on arvoitus mutta se on varmaa, jotta hänen kauttaan omistamme palan taivasta.

Elämän outojen polkujen kautta meillä on kaksi vaihtoehtoa. Joko hyväksyä asia ja tehdä siitä voimavara tai katkeroitua elämälle. Katkeruus pitkässä juoksussa tukahduttaa sisintä niin jotta ilon löytäminen katoaa olemattomaksi. Jää jäljelle vain kysymyksiä joihin ei enää edes jaksa löytää vastauksia. On kova paikka tulla murretuksi kriisien kautta mutta on siunaus kasvaa niiden kautta vahvemmaksi.

 Lumipyry helpottaa ja unikin jo saapui pojan silmiin. Matka jatkuu jälleen ja voin tästä päivästä kiittää. Niin kauan on hyvä olla kun saamme kaikki olla yhdessä. Auttakoon Luoja meitä ja minua löytämään jokaisesta päivästä sen pienen ihmeen jonka voimalla katkeruuskin vaihtuu iloksi ja elämän taistelut voitoksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti