Erityinen?

Aurinko kimmeltää hangen pinnassa, linnut käyvät hakemassa ravintoa lintulaudalta, matot heiluu tuulettumassa ja on hiljaista. Sielussani näen kuinka perheet yhdessä hiihtelee, laskee liukumäkeä, leipoo pullia ja on vain. Minä istun yksin koneeni äärellä ja sieluni kaipaa. Samalla saan tekstiviestin ystävältä jossa lukee pieni runo: "Jumalani kuljetat outoja teitä, ymmärrän Sinua entistä vähemmän mutta tarvitsen entistä enemmän. Kohta purskahdan itkuun jälleen, ota minut syliin." (Erkki Leminen)

Ihminen on äärimmäisen taiten luotu. Koko elimistö toimii kokonaisuutena ja erilaisissa tilanteissa etsii ja löytää väylän selviytyä. Elämässä kun me monella tapaa joudumme ahtaalle sitä keho saa voiman jatkaa. Kriisin keskellä rohkeus puskee ja ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella. Keskellä taistelua tilanne ei edes tunnu raskaalta. Edessä on vain seuraava hetki jonka tavoitteena on parempi huominen. Ei ole aikaa olla väsynyt tai voimaton. Mutta entä sitten kun taistelu saa erätauon. Kenttä on avoin ja on hiljaista. Iskuista on jäljellä haavat mutta ne eivät vuoda enää. Seuraavat askeleet odottaa kulkijaa. On lähdettävä jälleen liikkeelle. Et ole enää sama ihminen mutta tie on kuljettava. On hyväksyttävä mennyt ja edessä oleva.

Oma taisteluni on kesken. Tällä hetkellä kyyneleet valuvat. Muistan kuinka kriisin ensimmäisissä vaiheissa sadat ihmiset muistivat meitä. Viestien tulva oli sammumaton. Sielussani näin kuinka tilannettamme jopa päivitellään kahvipöydissä ja voivotellaan vessan jonossa. Entä nyt kun tilanne on saanut välierän. Ei ole hengenvaaraa on vain arki jossa etsimme perheemme tietä eteenpäin. On pitkiä päiviä yksin kotona odottaen miestä kotiin. On pitkiä öitä kun kannat itkuista lasta ja koitat löytää kyyneleille rauhan. On hiljaisia hetkiä kun katsot kauneinta lasta maailmassa ja sielussai soi riutuva menettämisen pelko. Missä ihmiset ovat näissä hetkissä?

Minä toivon todella jotta tämän kaiken alla ihmiset näkisivät lapsemme eikä vain sairautta. En halua olla erityinen vain siksi jotta minulla on erityislapsi. Haluan olla erityinen siksi jotta rakkaus saa soittamaan, välittämään, tukemaan ja vain olemaan läsnä. Meillä on maailman ihanin poika eikä maailman vakavin sydänvika.

Kohta näemme lääkärin ja kuulemme jälleen uusia kuulumisia poikamme voinnista. Suunnitelmana saada poikamme kotiin. Möyhin hieman poikamme petiä ja viikkasin puhtaita vaatteita kaappiin. Vaipat on hoitopöydällä järjestyksessä ja mieli on odottava. Täällä on rakkaani paikkasi.

Kaiken keskellä sielu toivoo ja uskoo huomiseen.

Niin pysyvät usko, toivo ja rakkaus mutta suurin niistä on rakkaus.